Liikkuen läpi elämän -seminaari toi 21.–22.4.2026 Lahteen joukon liikunnan, hyvinvoinnin ja koulutuksen ammattilaisia pohtimaan yhtä kysymystä: miten liikkumisesta tehdään luonteva osa arkea yhä useammalle? Kahden päivän aikana katse kääntyi erityisesti toimintakulttuurin muutokseen: pois pakosta, kohti oivalluksia.
Ikäinstituutti oli mukana seminaarin järjestelyissä Ikiliikkuja‑toiminnan kautta. Ikiliikkuja on osa Liikkuvat-kokonaisuutta, jonka tavoitteena on lisätä liikkumista elämän eri vaiheissa, ennakkoluulottomasti ja eri keinoin.
Seminaarissa puhuttiin esimerkiksi siitä, miten lajien ja ikärajojen rajat ovat hälvenemässä. ”Mummoparkouriksikin” nimetty seniorparkour nousi esimerkiksi lajista, joka rikkoo totuttuja mielikuvia siitä, keille se on tarkoitettu. Se kutsuu mukaan liikkumaan leikkimielellä ja hauskuutta korostaen! Yksi pääpuhujista, professori Alf Rehn, näki tällaisissa yllättävissä avauksissa paljon potentiaalia liikkumisen lisäämiseen. Tarvitaan rohkeutta ja lupa kokeilla – vai voisiko luvan antaa itse itselleen?
Tunteet liikuttavat enemmän kuin silotellut viestit
Seminaarin puhuttavimpia teemoja oli liikuntaviestintä. Usein viestintä jumittuu vanhoihin kaavoihin, tuhansia kertoja nähtyihin kuviin energisistä ja aktiivisista ihmisistä, jotka ilmentävät elämäniloaan liikkumalla. Tämä sulkee ison joukon ulkopuolelle. ”Tämä ei koske minua, en ole tuollainen.”
Jos siis halutaan edes pieni nousu liikkumisen määrään niidenkin parissa, joille liikkuminen tuntuu vieraalta tai pelottavalta, on löydettävä muunlaisia syitä ja perusteluja liikkumiselle kuin esimerkiksi terveyshyödyt.
Ikäinstituutin ständillä Katja Borodulin ja Elina Vuorjoki-Andersson. Kuva: Liikkuvat / Jiri Halttunen
Ikäinstituutin asiantuntijat kokivat seminaarissa, miten vahvasti tunteet vaikuttavat siihen, mikä jää mieleen. Oli liikutusta, naurua ja myös surua – eikä mikään niistä ole väärin. Päinvastoin. Viesti oli selvä: tunteisiin saa ja kannattaa vedota, jos halutaan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Liian siloteltu viesti harvoin pysäyttää.
Alueellinen yhteistyö iäkkäiden liikkumisen tukena
Ikäinstituutti osallistui seminaariin kahdella puheenvuorolla. Ensimmäisessä käsiteltiin rakenteellista yhteistyötä iäkkäiden liikkumisen edistämisessä. Työpajassa tarkasteltiin, miten liikkumisen tukeminen voidaan integroida osaksi hyvinvointialueiden ja kuntien laajempaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuutta.
Voimaa vanhuuteen -ohjelmaa esittelevässä puheenvuorossa Ikäinstituutin Saila Hänninen ja Siun soten Reeta Raimoaho kuvasivat konkreettisia yhteistyömalleja hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen välillä. Tavoitteena on tavoittaa toimintakyvyltään heikentyneitä, kotona asuvia iäkkäitä, vahvistaa ohjautumista liikuntapalveluihin sekä lisätä voima- ja tasapainoharjoittelua ja ulkoilua arjessa.
Saila Hänninen ja Reeta Raimoaho. Kuva: Ikäinstituutti
”Painopiste on alueellisessa yhteistyössä, jossa löydetään yhdessä juuri kullekin alueelle sopivimmat tavat tavoittaa iäkkäitä ja saada uudet toimintamallit juurtumaan”, Hänninen tiivisti.
Voimaa vanhuuteen -toiminnan tulokset osoittavat, että iäkkäiden liikkumiseen panostaminen tukee toimintakykyä, osallisuutta ja ehkäisee raskaampien palvelujen tarvetta.
Ulkoilu on avain toimintakykyyn ja osallisuuteen
Toinen Ikäinstituutin puheenvuoro keskittyi ulkoiluun. Erja Rappe ja Heli Starck toivat esiin, miten ulkoilu tukee samanaikaisesti fyysistä toimintakykyä, mielen hyvinvointia ja osallisuuden kokemuksia.
Ulkoilu ei kuitenkaan ole vain yksilön valinta. Siihen vaikuttavat mm. ympäristön esteettömyys ja turvallisuus, saatavilla oleva tuki ja ohjaus sekä toimiva yhteistyö sosiaali , terveys , liikunta ja järjestökentän välillä. Ulkoilua tukevat rakenteet voivat olla merkittävä keino ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta.
Seminaarissa julkaistiin myös Liikkuvat-kokonaisuuden laatima liikuntaneuvonnan strategia 2030, joka korostaa yhteistoimijuutta yli hallinnonrajojen ja reagointia muuttuvaan toimintaympäristöön.